Ennakkopaketti Veikkausliigaan 2017

6.4.2017



Veikkausliigakausi otti varaslähdön neljän joukkueen tynkäkierroksella keskiviikkona, mutta lauantaina on ensimmäistä kertaa lähes kaikki joukkueet tositoimissa. SJK:n mediatiimi ennakoi tulevan kauden voimasuhteita ja arvioi jokaisen joukkueen SJK näkökulmalla. Mukana on myös jokaisen joukkueen tulevat vierailut Seinäjoella.  Joukkueet ovat arvioissa viime kauden sarjajärjestyksessä.





IFK Mariehamn

 

Kauden 2015 Suomen cupin voittaja pisti uuden valmennuksen johdolla vielä paremmaksi ja voitti Suomen mestaruuden. Ensimmäistä kauttaan päävalmentaja toiminut Petter Lundberg ei olisi voinut paremmin aloittaa. Mestaruus ratkesi päätöskierroksella kotiyleisön edessä. Toki virallisesti päävalmentajana oli Kari Virtanen, sillä Lundströmillä ei ollut tarvittavaa lisenssiä. Virtanen toimi Lundbergin mentorina.

 

Viime kaudelle IFK muuttui minimaalisesti, eikä suurta pelaajaliikennettä ole tänäkään talvena nähty. Lähtijät ovat kuitenkin olleet sitäkin raskaampia menetyksiä. Dever Orgill (12+8) ja Diego Assis (6+2), ovat vaikeita korvattavia. Ykkösmaalivahti Walter Viitala lähti Tanskaan. Hänen tilalleen hankittiin Viron maajoukkueryhmään kuuluva 20-vuotias Andreas Vaikla, joka pelasi viime kaudella Allsvenskanissa kolmanneksi sijoittuneessa IFK Norrköpingissä 13 ottelua.

 

Orgillin ja Assisin lähtöä tuli paikkaamaan zimbabwelainen Luckymore Mkosana, joka on pelannut viimeiset 10 kautta Yhdysvaltojen yliopistosarjoissa ja toiseksi ja kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla. Ainakaan talvikaudella verkko ei ole vielä heilunut. Mkosana on tehnyt kaksi maalia, ja molemmat syntyivät FC Legirus Interiä vastaan.

 

Aleksei Kangaskolkka teki viime kaudella kuusi liigamaalia. Vuonna 2012 Kangaskolkka teki 16 maalia. Mahdollinen 10 maalin mies, mikäli pysyy terveenä. Uusi hankinta Robbin Sellin on pelannut viisi edelliskautta Sundsvallissa, niistä kolme Allsvenskanissa. Hänestä odotetaan tähtipelaajaa Veikkausliigaan.

 

Puolustuksessa Hakasta tullut vuoden 1998 ikäluokan Aapo Mäenpää korvaa vuotta vanhemman Thomas Mäkisen. Mäkinen teki läpimurtonsa oikeastaan jo kaudella 2015, ja Mäenpäällä on mahdollisuudet samanlaiseen.

 

Viime kaudella Manner-Suomessa odoteltiin koko kauden ajan, milloin IFK Mariehamn romahtaa. Tuota romahdusta ei lopulta tullut ollenkaan. Saarelaiset ovat esiintyneet eurokentillä kahdella kaudella ja tänä kesänä Ahvenanmaalla pelataan ensimmäistä kertaa Mestarien liigan karsintoja. Eurokentille IFK lähtee SJK:n tapaan sijoittamattomana.

 

IFK on hallitseva mestari, mutta mestaruuspaineita sillä ei ole. Hallitsevan mestarin päänahka on kuitenkin aina haluttu. Saarelaiset kuuluvat mitalikandidaatteihin.

 

Maarianhaminalaiset ovat pelanneet Veikkausliigassa 12 kautta. Näistä kahdeksan on päättynyt sijoille 4-7.


IFK Mariehamn vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 27.5. klo 18:00

 

 

Helsingin Jalkapalloklubi

 

HJK on jäänyt kahtena vuonna putkeen ilman pyttyä. Lisäksi eurokenttien putoamisista on riittänyt jossiteltavaa. Oikeastaan parin viime kauden aikana HJK:n syöksykierre on alkanut europettymyksestä. Joukkue on koottu nimenomaan europelejä ajatellen, eikä liigapelit ole kauden päätavoitteen jälkeen enää sujuneet. Tälle kaudelle HJK onkin tehnyt vähän aiemmista kausista poikkeavia hankintoja. Jokainen uusi pelaaja on pelannut Veikkausliigassa aiemminkin. Demba Savage palasi BK Häckenistä HJK:hon ja Hannu Patronen tekee paluun kotimaan kentille yhdeksän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Moshtagh Yaghoubi hakee uralleen jälleen kerran uutta nostetta. Maajoukkueryhmään noussut Juha Pirinen siirtyi RoPS:sta ja Veikkausliigan tähtitoppareihin jo vuosia kuulunut Faith Friday Obilor Interistä.

 

Erittäin haparoiden HJK-uransa aloittanut Thomas Dähne osoitti viime kaudella olevassa hyvä maalivahti Veikkausliigaan. Alle 21-vuotiaiden maajoukkueen ja niin sanotun Talvimaajoukkueen Markus Uusitalo on hyvä kirittäjä.

 

Puolustuspäässä tapahtui suurimmat uudistukset. Topparipari Lum Rexhepi – Ivan Tatomirovic lähti HJK:sta. Samoin teki odotetusti myös yksi liigahistorian kovimmista pelaajista, eli Taye Taiwo. Oikealta laidalta poistui HJK-ikoni Sebastian Sorsa.

 

HJK on jäänyt kolme vuotta putkeen ilman jonkinlaista kannua viimeksi 1970-luvulla. Kaudella 2014 HJK voitti mestaruuden, Suomen cupin ja eteni Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen asti. Silloin Mika Lehkosuo oli jumalasta seuraava. Sen jälkeen häneen asemaansa on kyseenalaistettu. Paineet ovat valtavat. Lehkosuon on pakko onnistua. Mikään ei viittaa siihen, että viime kauden pelilliset ongelmat olisivat taas täällä, mutta eipä ole näyttänyt kahtena edellistalvenakaan. Viime kaudella HJK näytti usein erittäin pelokkaalta ja oli ennalta-arvattava. Toiseksi viimeisellä kierroksella HJK oli tippumassa jopa europelien ulkopuolelle. HJK tarvitsi Atomu Tanakaa ja Alfredo Morelosia viime kaudella voittaakseen. Loppukaudesta ainoa peliajatus tuntui olevan pallon pelaaminen Morelosille. Sen jälkeen odotettiin, että kolumbialaisnuorukainen taikoo pallon maaliin.

 

Moshtagh Yaghoubi ja Mika Lehkosuo tuntevat toisensa jo Honka-ajoilta. Yaghoubin temppuiluja on katsottu läpi sormien. A-maajoukkueeseen noussut Yaghoubi näyttäisi olevan henkisesti kovempi kuin aiemmin.

 

HJK on ollut talvikaudella muiden joukkueiden kannalta pelottavan kovassa iskussa. Jälleen kerran ykkössuosikki mestariksi.

 
HJK vieraana Seinäjoella:

Torstaina 10.8. klo 20:00
Lauantaina 23.9. Suomen Cup Finaali
Torstaina 12.10. klo 20:00

 


 

Vaasan Palloseura

 

Petri Vuorisen ensimmäinen kokonainen kausi VPS:n peräsimessä sujui alkuongelmista huolimatta erinomaisesti. Alkukauden pelilliset ongelmat johtuivat pitkälti vaikean pelitavan opettelusta yhdistettynä heikkokuntoisiin kenttiin. Kun kentät paranivat, parani myös vaasalaisten peli. VPS:n pallohallintaan perustuva peli oli usein erittäin tyylikästä.

 

Talvikauden aikana VPS:n peli on vähän yskähdellyt, vaikka VPS voittikin SJK:n Wallsportissa peräti 3-0. VPS hävisi Kakkosessa pelaavalle Musan Salamalle 0-1 ja putosi FC Interiä vastaan puolivälieräkarsinnassa 2-0-lukemin. Sen jälkeen on tullut 0-0-tasapeli kotikentällä Ykkösen TPS:ää vastaan ja kenraaliharjoituksessa tuli 5-1-tappio Allsvenskanissa pelaavaa Östersunds FK:ta vastaan.

 

Kolme eniten viime kaudella pelannutta pelaajaa lähtivät Vaasasta. Ykkösmaalivahti Jevgeni Kobotsev lähti Ruotsiin, Nikko Boxall KuPSiin ja upean kauden pelannut Pyry Soiri Valko-Venäjälle. Kobotsevin tilalle ykkösmaalivahdiksi tuli virolainen Marko Meerits, joka ehti käydä myös HIFK:n ja IFK Mariehamnin testissä ennen sopimusta. Kobotsevin tapaan myös Meerits hankittiin VPS:ään hyvän pallollisen pelaamisen ansiosta.

 

Pyry Soiri on vaikea paikattava. Tilalle tullut Juha Hakola on toki hyvä liigapelaaja, mutta hän ei pysty Soirin tavoin kääntämään pelejä. Erikoistilanteissa Hakola on erinomainen, kuten Sebastian Strandvallkin.

 

Kakkosmaalivahti Juuso Kevari vaihtui Samu Volotiseen. Vakituisesti pelanneista lähtivät Loorents Hertsi, Eero Tamminen ja Kevin Peth. Tialle tulivat Kim Böling ja Markus Jürgenson. Mediassa huolta on herättänyt VPS:n kapea rinki ja muutamien avainpelaajien loukkaantumisherkkyys. Yksi avainkysymys on myös, löytyykö VPS:n pelaamisesta pallonhallin lisäksi riittävästi suoraviivaisuutta.

 

Nuorista pelaajista Joonas Vahtera pelasi erinomaisen debyyttikauden, josta erityisesti mieleen jäi viime hetken voittomaali HIFK:ta vastaan Helsingissä. Sen lisäksi Vahtera teki toisenkin voittomaalin HIFK:ta vastaan ja keräsi kauden aikana tehot 4+3. Jamaikalaishyökkääjistä Steven Morrissey teki viisi ja André Clennon neljä maalia. Kuka kolmikosta nousee ykköspyssyksi Soirin lähdön jälkeen. Ainakin jamaikalaisilla on rahkeita yli 10 maalin kauteen.

 

VPS on mitalitaistelussa, mikäli hyökkäyspään pelaajat nostavat tasoaan viime kaudesta ja avainpelaajat pysyvät terveenä.

 

VPS vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 17.6. klo 15:00
Maantaina 11.9. klo 19:30

 


 


Tampereen Ilves

 

Ilves nousi ennakko-odotusten vastaisesti mitali- ja jopa mestaruustaisteluun viime kaudella. Pelaajalistaa tarkastelemalla se ei oikeastaan ollutkaan niin iso yllätys. Ilveksen pelaajahankinnat onnistuivat erinomaisesti. Emile Paul Tendeng ja Reuben Ayarna kuuluivat ja kuuluvat Veikkausliigan tähdistöön. Mikael Soisalon läpimurto oli odotettavissa jo talvella, mutta tuskin kukaan osasi odottaa nähdyn kaltaista superkautta. Paitsi ehkä päävalmentaja Jarkko Wiss ja Soisalo itse.

 

Ilves teki viime kaudella sarjasijoitukseen nähden vähän maaleja, vain 36. Lauri Ala-Myllymäki, Emile Paul Tendeng ja Mikael Soisalo tekivät niistä 23. Yksikään kärkipelaaja ei tehnyt yhtä maalia enempää. Tuota ongelmaa purkamaan Ilves hankki SJK:sta Tucon, Youness Rahimin ja Aleksis Lehtosen. Rahimi ei ole urallaan ollut aiemmin varsinaisesti mikään maalitykki, ja Tuconkin maalimäärät ovat olleet kahdella edelliskaudella liigassa varsin vähäiset. Talvikaudella Tuco ja Rahimi ovat tehtailleet maaleja varsin kovaan tahtiin.

 

Silti ongelma on edelleen varsin tuttu, sillä takuuvarma maalitykki puuttuu. Sen takia Ilves jäi viime kaudella niukasti europaikkojen ulkopuolelle. Mika Lahtisen kauden 2015 kova maalitehtailu ei enää jatkunut, eikä Antto Hilska pystynyt nostamaan tasoaan riittävästi. Myös Jonne Hjelmin tehot jäivät vähiin. Yrittäjiä Ilveksessä on viime vuosina käynyt. Wojciech Wojcik, Mohamad Kdouh, Yero Bello, Yunus Sentamu ja Yoro Ly eivät nousseet Ilves-visiiteillään legendojen joukkoon.

 

Tälle kaudelle Ilves on vahvistunut entisestään. Jani Tanska paikkaa Pavle Milosavljevicin lähdön. Lisäksi alakertaan tuli Teemu Penninkangas, jonka pelipaikka ja rooli ovat tosin vielä arvoituksia. Tatu Miettunen on noussut hieman huomaamatta liigan huipputoppariksi. Kun viimeisenä lukkona on talvimaajoukkueessakin pelannut maalivahti Mika Hilander, on Ilveksen alakerta erittäin hyvässä kunnossa.

 

Suomen nuorisomaajoukkueissa vaikuttanut Jarkko Wiss on haalinut entisiä suojattejaan joukkueeseen. Ilveksessä on monia mahdollisia läpimurtopelaajia tai suureen hyppäykseen valmiita pelaajia. Kaikille peliaikaa ei kuitenkaan riitä. 19-vuotias Lauri Ala-Myllymäki on ollut jo muutaman vuoden Ilveksen edustusjoukkueessa. Keskikenttäpelaaja teki jo viime kaudella yhdeksän maalia, joten jos kehitys jatkuu samanlaisena, saattaa Ilves-kasvatti lähteä hyvinkin pian isompiin ympyröihin.

 

Ilves on uudessa tilanteessa. Se ei enää ole altavastaaja, vaan Tampereella odotetaan menestystä. Miten hyvin nuori joukkue kestää paineet? Päävalmentaja Jarkko Wiss on yrittänyt puheillaan poistaa Ilveksen ennakkosuosikkiasemaa, mutta peliesitykset ovat ylläpitäneet sen.

 

Lähes varmasti mitalitaistelussa. Uhka jopa HJK:lle.

 

Ilves vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 15.4. klo 15:00
Maanantaina 25.9. klo 19:30

 


Rovaniemen Palloseura

 

Kauden 2015 jälkeen lähtivät muun muassa Faith Friday Obilor, Moshtagh Yaghoubi, Eero Markkanen. Kauden 2016 aikana tai sen jälkeen lähtivät muun muassa Aleksandr Kokko, Janne Saksela, Juha Pirinen, Abdou Jammeh, Mika Mäkitalo ja Jarkko Lahdenmäki. Toissakauden hopeajoukkueen pelaajista on jäljellä Antti Okkonen.

 

Päävalmentaja Juha Malisella on siis todellakin ollut pohtimista, miten lähtijät korvataan. Tilalle on tullut etenkin HJK:sta monia lupaavia nuoria. Lassi Järvenpää, Leo Väisänen, Timo Stavitski ja Saku Ylätupa kuuluvat kaikki ikäluokkansa maajoukkueryhmään. Viime vuonna Urheilulehden Veikkausliigan kausioppaan kannessa komeillut Ylätupa on Rovaniemellä lainalla, kolme muuta tulivat pysyvillä siirroilla. Kuinka suuren roolin nuorukaiset pystyvät ottamaan?

 

RoPS:lla on myös omasta takaa huippujunioreita. Yksi alkavan kauden mielenkiintoisimmista nimistä on RoPS:n vasta 15-vuotias Pyry Hannola. Hannola pelaa RoPS:ssa kesäkuun loppuun, jonka jälkeen hän siirtyy tanskalaisen FC Midtjyllandin riveihin. Hannolasta tullee kaikkien aikojen nuorin suomalainen Veikkausliigapelaaja. Toinen nimi on vuonna 2000 syntynyt Juho Hyvärinen, joka debytoi Veikkausliigassa jo viime kaudella. Suomen Cupin otteluissa Hyvärinen on saanut paljon vastuuta.

 

Viime kaudella RoPS oli mitalitaistelussa oikeastaan Aleksandr Kokon lähtöön asti. Tilalle tullut Albert Prosa ei pystynyt täyttämään Kokon saappaita, eivätkä muutkaan hyökkääjät pystyneet nostamaan tasoaan riittävästi. Silti RoPS pääsi kolmen pisteen päähän europaikasta.

 

Nyt ykköshyökkääjänä on ensimmäistä liigakauttaan pelaava Sakari Tukiainen, jonka polku Veikkausliigapelaajaksi on vähintäänkin erikoinen. Tukiainen oli juniorina puolustaja, ja lopetti jalkapalloilun 17-vuotiaana vuonna 2008. Viisi vuotta myöhemmin Tukiainen palasi jalkapallon pariin ja pelasi yhden kauden Kutosessa hyökkääjänä. Tuloksena oli 30 maalia.

 

Seuraavan vuoden tammikuussa Tukiainen liittyi Nelosessa pelanneen Atlantis FC:n kakkosjoukkueen harjoituksiin, mutta jatkoi matkaansa nopeasti seuran edustusjoukkueeseen. Kakkosessa syntyi hurjat 40 maalia, mikä oli sarjan uusi ennätys. Sen jälkeen Tukiainen kävi jopa AIK:n testissä, ja sai sopimuksen lopulta virolaisesta FC Florassa. Tukiainen teki kahden kauden aikana 24 pääsarjamaalia Virossa. Nyt hän on jälleen Suomessa. Sakari Tukiainen on tarina jollaista Suomifutis ja oikeastaan koko maailma tarvitsee.

 

Talvimaajoukkueeseen noussut Robert Taylor on RoPS:n tähti. Viime kaudella 10 maalia tehneellä Taylorilla on mahtava potkutekniikka, jonka myötä vastustajat saavat olla tarkkana Taylorin kaukolaukausten ja vapaapotkujen kanssa. Taylorin sopimus loppuu tähän kauteen, joten ensi kaudella Taylor pelannee ulkomailla. Ei olisi yllätys, jos Taylor lähtisi jo tämän kauden aikana.

 

RoPS teki kauden kynnyksellä yllättäen vielä pari kovaa hankintaa. David Addy on pelannut Ghanan maajoukkueessa parikymmentä ottelua. Myös viime kaudella HJK:n avauksessa pelannut Ivan Tatomirovic on erittäin kova vahvistus RoPS:n keskuspuolustukseen. Rovaniemeläisten keskiakseli kova ja RoPS voi turvata siihen. Sakari Tukiainen, Sani Kaita, Antti Okkonen, Robert Taylor, Juuso Hämäläinen, Ivan Tatomirovic ja maalivahti Antonio Reguero. Mikäli Malinen saa hitsattua joukkueen yhtenäiseksi, RoPS saattaa olla yllättävänkin korkealla.

  

RoPS vieraana Seinäjoella:
Perjantaina 19.5. klo 20:00

 



Kuopion Palloseura

 

Nouseviin valmentajakykyihin kuuluvalla Jani Honkavaaralla on näytön paikka. Honkavaaran pitkä taival HIFK:ssa päättyi potkuihin. Nyt TP-Seinäjoen kasvatilla on käytössään paremmat resurssit. KuPS onkin tehnyt talven aikana erinomaisia hankintoja. Joukkue on hankkinut liigatasonsa todistaneita pelaajia. Otso Virtanen korvaa Johannes Kreidlin ykkösmaalivahtina. Sebastian Sorsa, Nikko Boxall ja Ville Saxman, Solomon Duah ja Ats Purje ovat hyviä ja turvallisia hankintoja.

 

Sen lisäksi joukkueeseen on tullut muun muassa Reuben Gabriel, joka on pelannut Nigerian paidassa MM-kisoissakin. Joukkueessa oli jo ennestään kovia nigerialaispelaajia, eli Gbolahan Salami ja Azubuike Egwuekwe. Vaikka heidän tulossaan olikin viime kaudella ilmassa kaikki farssin ainekset, olivat he lopulta huippuvahvistuksia. Osman Sillah on ollut kuopiolaisille arvokas kontakti, ja KuPS on pystynyt hänen kauttaan hankkimaan lukuisia huippupelaajia. Aiemmilta vuosilta hyvä esimerkki on Omar Colley. Myös Cedric Gogoua tuli Suomeen Sillahin ansiosta, mutta hän ei KuPS:lle kelvannut.

 

Hankintojen lisäksi KuPS:lla on erinomaisia omia junioreita. Urho Nissilä, Saku Savolainen ja Iisalmesta jo muutama vuosi sitten siirtynyt Ilmari Niskanen ovat jo osoittaneet olevansa hyviä liigapelaajia. Jokaisella heistä on mahdollisuus ottaa iso askel ja nousta jopa liigan eliittiin. Lisäksi muun muassa Sharp Räsänen, Patrik Alaharjula ja Joonas Nissinen ottavat ensiaskeleitaan Veikkausliigassa.

 

KuPS:n kotistadionin nurmi uusittiin vihdoin, ja se miellyttää pelaajien lisäksi sekä katsojia että tv-katsojia. Joukkue on ollut koossa jo pitkään ja se näkyikin Suomen Cupissa. Savolaiset pelasivat hyvin, kunnes se tippui yllättäen FC Honkaa vastaan varsin selvästi. Honkaa vastaan KuPS oli vaikeuksissa etenkin erikoistilanteissa. Viime kaudella hyökkäyspään erikoistilanteet olivat KuPS:n valttikortti.

 

KuPS oli hopealla kaudella 2010 ja sen jälkeen cupin finaalissa kolme kertaan perättäin häviävänä osapuolena. Nyt KuPS näyttäisi vihdoin olevan valmis menestymään ja Kuopiossa elätellään jälleen unelmia mitalista. Toki samankaltainen tilanne on ollut jo useampana vuotena, mutta tämän hetken KuPS vaikuttaisi olevan freshimpi kuin aiempina vuosina.

 

Kuuluu siihen ryhmään, jotka voivat taistella mitalista, mutta toisaalta jäädä myös keskikastiin.

 

KuPS vieraana Seinäjoella:
Maanantaina 31.7. klo 19:30


FC Lahti

 

Toni Korkeakunnas aloittaa neljännen kautensa lahtelaisten peräsimessä. Sijoituksellisesti trendi on ollut laskeva: kolmas, viides ja kahdeksas. Ailahtelevaisuus on leimannut FC Lahtea. Viime kaudella joukkue pystyi voittamaan kaikki liigan viisi kärkijoukkuetta, mutta oli silti lähempänä putoamis- kuin mitalikamppailua.

 

Joukkue on muuttunut viime kaudesta paljon. Lähtijöiden lista on varsin nimekäs: Jussi Länsitalo, Jani Tanska, Duarte Tammilehto, Tomi Maanoja, Kalle Multanen, Rafael ja Jasse Tuominen. Suomifutiksen elävä legenda Rafael teki kahdella (toistaiseksi) viimeisellä liigakaudellaan vain kolme maalia, mutta hänen lähtönsä oli silti pettymys lahtelaisfaneille. Pahin menetys on kuitenkin upean kauden pelannut Jasse Tuominen, joka lähti BATE Borisoviin.

 

Nuorten pelaajien, kuten juuri Tuomisen, Mikko Kuninkaan ja Santeri Hostikan odotetut läpimurrot olivat FC Lahden viime kauden positiivisimmat asiat. Kuningas ja Hostikka parantavat vielä viime kaudesta. Heidän lisäkseen ainakin Fareed Sadatin nimi kannattaa painaa mieleen, jos ei tätä kautta, niin ainakin tulevaisuutta ajatellen.

 

Kokeneempaa kaartia edustaa todellinen teräsmies, Mikko Hauhia. Kauden alla Hauhian pelikunto on pieni kysymysmerkki ja yli sadan liigapelin putki saattaa mennä poikki. Seinäjokisille mielenkiintoisin nimi on Kalle Taimi, joka teki liigadebyyttinsä viime kaudella PS Kemin paidassa. Rutkasti vastuuta saanut isokokoinen puolustaja otti urallaan jälleen yhden askeleen eteenpäin. Taimilla on mielenkiintoinen SJK-tilasto. Hän on pelannut SJK:ssa kausina 2010-2013 yhteensä 29 sarjaottelua, eikä SJK hävinnyt niistä ainuttakaan.

 

Dramaattisesti sanottuna FC Lahti elää ja kuolee keskikentän kolmikkonsa kautta. Aleksi Paananen, Pyry Kärkkäinen ja Veikkausliigaan palannut Hendrik Helmke kestävät vertailun Veikkausliigan kärkijoukkueisiinkin. Helmke on pelannut Suomessa aiemmin IFK Mariehamnissa ja FF Jarossa. Etenkin Jarossa brasilialais-saksalainen taituri ihastutti otteillaan. Kaudella 2013 pietarsaarelaiset olivat jopa mitalisijassa kiinni ennen Helmken lähtöä. Kauden viimeinen kolmannes oli murheellinen ja Jaro valahti sarjan häntäpäähän. Helmken lähtö ei toki selitä kaikkea, mutta sen avulla voi ainakin pohtia, kuinka tärkeä Helmke joukkueelleen oli. Helmke on tänäkin vuonna omalle joukkueelleen yksi tärkeimmistä yksittäisistä pelaajista koko Veikkausliigassa.

 

FC Lahti on tehnyt yhteistyötä monien, myös ulkomaalaisten seurojen kanssa, joiden myötä se on saanut lainalle kovatasoisia pelaajia. Joukkueen kolmesta venäläispelaajasta tärkein on ykkösmaalivahti Aleksandr Vasjutin, joka onnistui viime kaudella maalinteossakin.

 

FC Lahti on ollut SJK:lle äärimmäisen vaikea vastus kolmen yhteisen liigavuoden aikana. Kymmenestä liigakohtaamisesta SJK on voittanut vain yhden ja sen lisäksi Lahti on pudottanut SJK:n kertaalleen Suomen cupissa ja juhlinut Liigacupin voittoa SJK:ta vastaan.

 

Oli heikko Suomen cupissa. Veikkausliigassa todennäköisesti keskikastissa, joka on toki melko laaja käsite.


FC Lahti vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 19.8. klo 18:00

 

  

PS Kemi

 

Kakkosesta Veikkausliigaan kahdessa vuodessa noussut PS Kemi aloitti liigakautensa upeasti. Joukkue joutui pelaamaan ensimmäisiä kotipelejään Rovaniemellä ja Oulussa, ja tälläkin kaudella ensimmäinen kotiottelu jouduttiin siirtämään Rovaniemelle. Kemiläiset kaatoivat alkukauden aikana kärkijoukkueista sekä HJK:n että Ilveksen. Vastapainona oli kuitenkin kaksi kuuden ottelun mittaista tappioputkea ja kausi päättyi peräti yhdeksän ottelun voitottomaan putkeen.

 

PS Kemi menetti tärkeitä pelaajia kesken viime kauden. Etenkin Billy Ionsin ja Aliu Djalon lähtö vaikuttivat enemmän kuin Kemi uskalsi ajatella. PS Kemi oli tukevasti keskikastissa 10 kierrosta ennen loppua, joten talouspuolella uskallettiin säästää luopumalla avainpelaajista. Viimeisestä 10 ottelusta PS Kemi keräsi vain neljä pistettä ja kausi päättyi yhdeksään voitottomaan otteluun. Lopulta Kemi vältti karsinnat, vain niukasti.

 

Tälle kaudelle sarjapaikan uusiminen näyttää taas kovalta haasteelta päävalmentaja Jari Åhmanille. PS Kemi ja Ryan Gilligan purkivat sopimuksen aivan kauden alla, mikä oli joukkueelle erittäin paha isku. Gilliganin ohella Joona Vetelin lähtö on vaikea paikattava. Myös seinäjokisille tutut Zeljko Savic ja Kalle Taimi vaihtoivat maisemaa.

 

SJK-henkisille mielenkiintoisin hankinta on Rasmus Karjalainen, jonka urakehitys on ollut viime vuosina nopeaa. Kaudella 2014 Karjalainen teki Kakkosessa OLS:ssa yhden maalin. Seuraavalla kaudella ”Rasse” ihastutti SJK:n väreissä, ja teki Kerho 07:ssa (nyk. SJK Akatemia) Kakkosessa 15 maalia. Se poiki siirron kotikaupungin AC Ouluun Ykköseen. Nuorukainen pelasi etenkin loppukaudesta tehokkaasti ja keräsi kauden aikana tehot 3+4. Tälle kaudelle Karjalalainen siirtyi siis PS Kemiin. Karjalainen on noussut myös Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkueeseen.

 

Jussi Aalto on takonut hurjia maalimääriä viime vuosina Ykkösessä. SJK:ssakin piipahtanut taituri palaa Veikkausliigaan neljän divarikauden jälkeen. Erinomainen potkutekniikka, ja paikan saadessaan osaa kyllä laittaa pallon maaliin, mutta miten pysyy liigatahdissa? Aallon viime vuodet ovat olleet täynnä karvaita pettymyksiä. Oli lähellä liiganousua Hakan, KTP:n ja TPS:n kanssa, ja etenkin KTP-kausi oli äärimmäisen dramaattinen. Viime kaudella Aalto edusti jälleen KTP:tä, joka putosi lähes käsittämättömästi Kakkoseen.

 

PS Kemi hanki ykkösmaalivahdikseen Oskari Forsmanin TPS:stä. Erinomainen haku, jonka myötä viime kaudella odotetusti ongelmaksi nousseen maalivahtipelin pitäisi nyt olla kunnossa. Tärkeitä hankintoja olivat myös MLS:ssä reilusti yli 100 ottelua pelannut puolustaja Abdoulie Mansally ja Jarosta tuttu toppari Aubrey David.

 

Etelä-Suomesta tulleista junioreista mielenkiintoisin on Omar Jama, joka on potentiaalinen läpimurtopelaaja tämän kauden Veikkausliigassa.

 

Gilliganin lähdön myötä Kemin urakka vaikeutui entisestään. Taistelee sarjapaikastaan liigakauden loppuun asti, ja ehkä sen jälkeenkin karsinnoissa. Kemi on tehnyt ulkomailta kovia löytöjä viime vuosina, joten joku yksittäinen pelaaja saattaa vielä kääntää kelkan. Kemissä ovat pelanneet muun muassa Faith Friday Obilor, Billy Ions, Erik Törnros, Christian Eissele ja Ryan Gilligan.

 

PS Kemi vieraana Seinäjoella:
Maanantaina 26.6. klo 19:30

 


  

HIFK

 

HIFK:n talvi on ollut tuulinen. Suomen cupissa HIFK voitti vain KTP:n. HIFK hävisi Ykkösessä pelaaville Hongalle ja Gnistanille 3-0 ja 2-0. GrIFK:ta vastaan tuloksena oli 2-2-tasapeli ja HJK oli derbyssa parempi 4-0-luvuin. HIFK:n päävalmentaja Antti Muurinen oli cupin aikana lomailemassa Thaimaassa. Harjoitusotteluistakaan ei ole voittoja tullut. Kenraaliharjoituksessa HIFK hävisi Ykkösessä pelaavalle TPS:lle 1-3.

 

Suomalainen urheilu tarvitsee Stadin Derbya, joten HIFK:n putoaminen olisi pettymys suurelle osalle suomifutiksen seuraajista. Talvikauden perusteella HIFK joutuu taistelemaan sarjapaikastaan. Toisaalta viime kaudellakin ”Röda” oli valumassa kohti putoamiskamppailua, mutta Antti Muurinen sai nostettua joukkueen kuiville. Muurisen aikana HIFK voitti kaikki mitalijoukkueet kertaalleen.

 

HIFK:n ehdottomasti tärkein pelaaja on Mika Väyrynen. Väyrynen on FC Lahden Hendrik Helmken ohella kenties koko liigan tärkein yksittäinen pelaaja joukkueelleen. Kesken viime kauden ykkösmaalivahdiksi tulleen Tomi Maanojan on onnistuttava paremmin kuin viime kauden alussa Lahdessa.

 

Hyökkäyspäästä lähtivät Ville Salmikivi ja Joni Korhonen. Tulivoimaa kuitenkin löytyy edelleen hyökkäyksestä. Juho Mäkelä ja Pekka Sihvola ovat hyviä viimeistelijöitä ja Aleksi Ristolakin on mahdollinen 10 maalin mies, vaikka viimeistelytehokkuus onkin aika pieni. Lisäksi Mikael Forssell on harjoitellut HIFK:n kanssa, mutta on ainakin toistaiseksi ilman sopimusta. Puolustuksessa Juho Pirttijoki teki debyyttikaudellaan läpimurtonsa liigatasolle ja siirtyi Ruotsin pääsarjassa pelaavaan GIF Sundsvalliin. Tuomas Aho ja Jukka Sinisalo lopettivat.

 

Lähtijöiden tilalle on tullut nuoria lupauksia. Klubi 04:sta tulivat Eero Hyökyvirta, Tommi Jyry ja Antti Ulmanen, joista etenkin Hyökyvirta saattaa lyödä itsensä läpi tämän kauden liigassa. Myös PK-35 Vantaasta siirtynyt Daniel Rantanen on mielenkiintoinen nimi. Hän väläytteli osaamistaan jo kaksi vuotta sitten Ykkösessä. Fredrik Lassas tuli pari vuotta sitten HJK:sta paikalliskilpailijaan pienoisen kohun saattelemana. Ura on kuitenkin hieman junnannut paikoillaan. Joko nyt?

 

Voi kuitenkin olla, että Muurisen on pakko luottaa kokeneempaan kaartiin. HIFK:lla on heti alussa iskun paikka, kun joukkue kohtaa ensin PS Kemin ja sen jälkeen JJK:n. Hyvä startti saattaa aiheuttaa positiivisen kierteen. Toki siinä on myös kääntöpuolensa.


HIFK vieraana Seinäjoella:
Perjantaina 28.4. klo 20:00

 

  

FC Inter

 

Interin katastrofaalinen kausi oli lähellä päättyä käsittämättömästi jopa putoamiseen. Viime vuonna materiaali oli riittävän kova mitalitaisteluun asti. Kauden aikana joukkue vahvistui muun muassa Erfan Zenelill, Lucas Lopez Garcialla ja Njazi Kuqilla. Njazi Kuqin tulo oli toki sidoksissa myös valmentajanvaihdokseen, kun Shefki Kuqi tuli päävalmentajaksi. Nyt Kuqilla on ensimmäistä kertaa käsissään kauden alusta asti hyvä pelaajamateriaali ja hyvä taustaryhmä. Nyt tekosyitä ei enää ole.

 

Tärkein yksittäinen pelaaja on Timo Furuholm. Furuholm pelasi viimeksi Veikkausliigassa kaudella 2011, jolloin ”Furkka” teki peräti 22 maalia. Furuholmin lisäksi ainoastaan Paulus Roiha on tehnyt 2000-luvulla yhden kauden aikana yli 20 maalia. Furuholmin merkitys Interille on suurempi kuin tavallisen maalitykin merkitys. Furuholm on johtaja, jollaista Inter tarvitsi ja tarvitsee. Myös Interin merkitys Furuholmille on suuri. Furuholmin tie Saksan kentille ja Suomen A-maajoukkueeseen oli pitkä ja kivinen. Interissä häneen kuitenkin jaksettiin uskoa.

 

Timo Furuholm – Njazi Kuqi on Veikkausliigaan häikäisevä kärkipari. Heidän lisäkseen vaihtoehtoina ovat myös Benjamin Källman ja Guy Gnabouyou. Källmanin läpimurtoa odotettiin jo viime kaudella. Nyt hän on vuotta valmiimpi, mutta peliaika on silti tiukassa. Ranskan pääsarjassakin pelannut Gnabouyou on todella nopea, mutta siihen se vähän jääkin. Pelannut siitä huolimatta tehokkaasti, mutta potentiaalia vieläkin kovempaan olisi.

 

Uusista tulijoista Julien Faubert on yksi liigahistorian tunnetuimmista vahvistuksista. Pitkään Valioliigassa pelanneen, ja jopa Real Madridissa piipahtaneen Faubertin kausi on vaikeasti ennustettava. Pelitaidot ovat tiedossa, mutta vire ei. JJK:sta tullut Niko Markkula saattaa nousta liigan pakkieliittiin.

 

Furuholmin ohella myös Mika Mäkitalo palasi Interiin. Heidän lisäkseen joukkueessa ovat ikinuoret Ari Nyman ja Henri Lehtonen. Myös kaksi edelliskautta SJK:ssa pelannut Jere Koponen palasi kasvattajaseuraansa. Joukkueesta siis löytyy Inter-sydäntä.

 

Nuorista lupauksista Albion Ademista on puhuttu paljon. Kohupelaaja on ehkä turhan herkästi käytetty termi, mutta 18-vuotiaan TPS-kasvatin kohdalla se ei ole liioiteltua ainakaan Turun sisäisissä väännöissä.

 

Rahkeita mitalitaisteluun on, mutta viime kauden ongelmat saattavat toistua, mutta ehkä pienemmässä mittakaavassa.

  

FC Inter vieraana Seinäjoella:
Lauantaina 3.6. klo 18:00
Lauantaina 28.10. klo 14:00 (kauden päätös)

 


  

Jyväskylän Jalkapalloklubi

 

JJK voitti viime kaudella Ykkösen hieman yllättäen. Liiganousijan ympärillä ei ole niin sanottua positiivista pöhinää. JJK on ennakoissa tuomittu varmaksi putoajaksi. Lopulta lähteneiden pelaajien lista ei kasvanutkaan niin suureksi. Niko Markkulan ja Iiro Järvisen lähdöt kuitenkin tuntuvat. KuPSiin lähtenyt Saku Leppänen palasi kauden alla takaisin ja myös Gael Etock teki sopimuksen Kettupaitojen kanssa hieman ennen kauden alkua.

 

Suomen cupista yksi voitto, kun Mikkelin Palloilijat kaatui vaikeuksien kautta 4-2-lukemin. FC Lahtea, Ilvestä, Hakaa ja KuPSia vastaan tuli tappiot. KuPS voitti rumasti 9-1 ja Hakakin takoi taululle 4-0-lukemat. Sen jälkeen lukemat pysyivät siedettävinä.

 

Nuoresta joukkueesta löytyy muutama kokeneempi pelaaja. Tommi Karin, Tomi Petrescun, Mikko Mannisen ja SJK:ssa neljä kautta pelanneen Matti Lähitien johtajuutta tarvitaan. Myös KuPS:sta takaisin kasvattajaseuraansa tullut Patrick Poutiainen kuuluu varmoihin liigatason pelaajiin. Maalivahtiosastolla Jere Pyhäranta korvasi Ville Viljalan. Torjuntatöitä onkin tarjolla aikamoinen määrä.

 

Iskun paikka on erikoistilanteissa. Tommi Kari ja Tomi Petrescu pystyvät ratkaisuihin kauempaakin. Yhdysvalloissa lähes koko elämänsä asunut Verneri Välimaa omaa myös kovan potkun.

 

Viime hetkellä tullut Gael Etock on erittäin tärkeä joukkueelleen. Legendaarisen La Masian kasvatti teki Ykkösessä keskenkuntoisenakin 11 ottelussa teho 6+2 ja käänsi maaleillaan useita pelejä JJK:lle. Hyvän maalintekotaidon lisäksi Etock pystyy suojaamaan palloa hyvin ja jakamaan palloja muille.

 

JJK:n päävalmentaja Juha Pasojan tehtävää ei käy kateeksi. Jokainen piste on kovan työn takana, mutta toisaalta hävittävääkään ei ole. Yksi JJK:n mahdollisuuksista piilee myös vastustajien asennoitumisessa. JJK aloittaa kautensa hallitsevan mestarin IFK Mariehamnin vieraana ja kolmannella kierroksella vastassa on HJK. Pistekin jommastakummasta ottelusta voisi tuottaa itseluottamuspiikin.

 

JJK pelaa kolmella topparilla, mikä on haastava pelitapa. Kolmella topparilla pelatessa roolit eivät välttämättä kunnolla ole iskostuneet, sillä kaikki ovat tottuneet pelaamaan kahdella topparilla. Enemmän ei välttämättä ole paremmin.

 

Sarjapaikan säilyttäminen vaatisi pientä ihmettä, mutta mahdottomampiakin asioita on jalkapallossa nähty.

JJK vieraana Seinäjoella:
Perjantaina 12.5. klo 20:00
Lauantaina 26.8. klo 18.00

 

Alkuun