Jani Sarajärvi kävi tutustumassa SJK:n toimintaan

15.6.2015

Entinen Pudasjärveläislähtöinen jalkapalloilija ja nykyinen valmentaja Jani Sarajärvi, kävi viikon ajan tutustumassa SJK:n toimintaan sekä pelaajien kehittämiseen. Sarajärvi on pelannut urallaan Suomen maajoukkueissa, sekä ammattilaisena useammassa seurassa Veikkausliigassa ja Ruotsin IFK Nörrköpingissä. Valmennusvastuuta hän on kantanut FC YPA:n ja Futsal-liigan Sievi Futsalin päävalmentajana.

Nyt hän on pitänyt välivuotta valmentamisesta viime vuodesta lähtien ja lähtenyt rohkeasti hakemaan oppia valmennukseen ulkomailta. Matka on vienyt Tanskaan, Turkkiin, Hollantiin ja Espanjaan. Tällä hetkellä on menossa opintokierros Suomen seuroissa ja SJK:ssa Sarajärvi on seurannut viikon ajan edustusjoukkueen sekä Akatemian tekemistä.

Mitä Sarajärvelle on jäänyt viikosta päällimmäisenä mieleen?

- Valmennuksen kokonaisvaltaisuus ja resurssit. Täällä pystytään antamaan pelaajilla kokonaisvaltaista valmennusta ja tarjotaan siihen hyvät olosuhteet. Pelaajat syövät yhdessä ja pelaajien sykkeitä tarkkaillaan Polarin mittareilla. Kaikki asiat otetaan huomioon, luettelee Sarajärvi.

Mies on ollut matkalla viime marraskuusta lähtien, tutustuen päivittäiseen toimintaan useassa seurassa ympäri maailman.

- Aluksi suuntasin Tanskaan, siellä FC Midtjyllandin ja Bröndbyn toimintaan tutustuen. Sitten matkasin Turkkiin, missä eri eurooppalaiset seurat viettivät parhaillaan harjoitusleirejä. Näiden lisäksi olen käynyt kahdesti Hollannissa ja Espanjassa.

Eri maiden tavoissa kehittää pelaajia on paljon eroavaisuuksia ja niissä kiinnitetään monesti huomio eri asioihin.

- Tanskan Midtjyllannissa haluttiin selvästi kehittää fyysisesti hyvin kompakteja pelaajia. Sellaisia jotka ovat voimakkaita, nopeita ja kestäviä, mutta samalla ketteriä. Pelityyli oli vahvasti eteenpäin pyrkivä. Ei kuitenkaan räiskien vaan maata pitkin dynaamisesti eteenpäin. Heidän puheidensa mukaan heidän mallinsa tulee Saksasta. Bröndbyssa oli erilainen tyyli. Heidän kakkoskoutsinsa on espanjalainen, joten heidän systeemissään haluttiin vähän enemmän pitää palloa. Espanjalaisilla noin yleensä pelikäsitys on pelaajakehityksessä todella iso juttu ja sitä painotetaan todella paljon siellä. Hollantilaisilla taas on kokonaisvaltaisempi tapa. He haluavat teknisiä pelaajia, jotka ovat fyysisesti sekä pelikäsitykseltään hyviä. Hollannissa nämä erotellaan tarkkaan. Harjoitusten rakennekin oli sellainen, että aluksi lämmittelyn jälkeen oli tekniikka- tai syöttöthrilli, sitten pienpeli jossa haetaan pelikäsitystä, fyysiikkaa omalla teemallaan ja loppupelit. Hollantilaisten harjoitusten rakenne oli poikkeava esimerkiksi Espanjalaiseen tyyliin verrattuna, vertailee Sarajärvi eri maiden ja seurojen tapoja.

- Turkkilaiset pelaajat ovat todella taitavia ja teknisesti hyviä. Mutta pelikäsitys ei ole siellä niin tärkeässä roolissa, vaan mennään enemmän yksilöiden, eikä niinkään kollektiivisuuden kautta, Sarajärvi jatkaa.

MIten maailman mallit siten eroavat Suomen tavoista toimia?

- Jos ajattelee isoa kuvaa, niin se ympäristö missä me yritetään pelaajia kehittää, on täällä valtavan erilainen. Siihen liittyy kaikki. Jalkapallokulttuuri ja oikeastaan koko kulttuuri missä me elämme.

- Esimerkkinä jos otetaan vaikka suomalainen lapsi ja espanjalainen lapsi. Hyvin suurella todennäköisyydellä tämä suomalainen lapsi on elänyt kulttuurissa, jossa on paljon erilaisia lajeja ja jääkiekko kenties vahvimpana. Hänellä ei ehkä ole ympärillä niin paljoa jalkapalloa. Ja kymmeneen ikävuoteen mennessä, jalkapallojoukkueeseen mentyään, hän on voinut saada hyvää valmennusta, mutta siinä ympärillä kaikki muu mitä on hänen elämässään, ei ole välttämättä niin paljoa ollut jalkapallon kanssa tekemisissä. Kun taas espanjalaisen lapsen isä on todennäköisesti pelannut jalkapalloa, äiti, mummu ja pappa, sedät sekä tädit, kaikki tietävät todella paljon jalkapallosta. Ihan ensimmäisistä ikävuosista alkaen he ovat kuljettaneet häntä peleissä ja opettaneet nuo kaikki pienet asiat. Ja kymmeneen ikävuoteen tullessa hän jo osaa tosi paljon sellaisia juttuja, joita suomalainen pelaaja ei välttämättä ole oppinut. Siinä on se iso ero.

- Tämä meidän tulisi kenties muuttaa. Mekin voimme opettaa lapsille jo ihan pienenä asioita, eikä se tarkoita että kaikista pitäisi tehdä huippu-urheilijoita, Sarajärvi sanoo.

Kaikki lähtee siis kulttuurista, mutta myös valmentajat ja valmennuksen linjaukset ovat tärkeitä.

- Meillä on täällä kyllä hyviä valmentajia, esimerkiksi täällä SJK:ssa on aivan huikeita valmentajia - ihan jo junnupuolelta alkaen. Mutta pelkkä valmennus, vaikka se onkin todella tärkeää, niin se ei vain riitä. Tärkeää olisi olla selvillä seurojen valmennuslinjaukset ja arvomaailmat. Mitkä ovat meidän arvot, mitkä ovat meidän filosofiat seurana ja siitä johdettu valmennuslinja - selkeine suunnitelmineen ja harjoituksineen jotka tukevat tätä.

- Koska jalkapallokulttuurimme on vähän ohuempaa, monesti uudet virtaukset - jotkut isot nimet jotka tulevat sanomaan jotain - niin ne otetaan täällä heti paljon helpommin vastaan. Aina kun tulee joku uusi virtaus, niin päätetään että tätä meilläkin täytyy nyt alkaa täällä tekemään. Sitten mennään tänne ja tuonne ja mennään joka paikkaan. Ei ole selkeää ajatusta. Meillä täytyisi päättää, että teemme nyt kymmenen vuotta tätä ja tämä on hyvä linja, Sarajärvi painottaa.

Jani Sarajärvi itse palaa jo halusta päästä takaisin päivittäiseen työhön valmennuksessa.

- Ulkomaiden osalta olen reissaamiseni nyt tehnyt ja tällä hetkellä tutustun Suomen seuroihin. Kävin ensin RoPS:ssa, jossa olin vähän aikaa Juha Malisen kanssa keskustelemassa ja tutustumassa heidän edustusjoukkueen toimintaan. Nyt olen täällä SJK:n mukana ja tarkoitus on vielä käydä parissa paikassa, mutta en ole lyönyt lukkoon mitään.

- Tämä matka on ollut unelmani ja unelmat täytyy toteuttaa. Mutta nyt kuitenkin jo tuntuu, että haluaisin taas päästä kehittämään pelaajia. Nyt tuntuu siltä että minulla olisi heille paljon annettavaa, päättää Sarajärvi.

Jani Sarajärvi kävi viikon ajan tutustumassa SJK:n tapaan kehittää pelaajia.

Alkuun