Richie Dorman lopettaa ammattilaisuransa

23.10.2018

SJK:n ikoniksi noussut puolustaja Richie Dorman on päättänyt lopettaa ammattilaispelaajan uransa. Jatkosuunnitelmiaan ei 30-vuotias walesilainen vielä paljasta, sillä hän haluaa keskittyä täysillä SJK:n pitämiseen Veikkausliigassa ja kauden viimeiseen SJK - FC Inter -otteluun ensi lauantaina 27.10. klo 15:00.

- Olen tehnyt päätöksen, että tämä on minun viimeinen kauteni ammattilaisjalkapalloilijana. Elämäni tarkoitus on ollut jo 25 vuoden ajan olla niin hyvä jalkapalloilija kuin vain mahdollista. Koen kuitenkin, että olen nyt valmis lopettamaan, sanoo Richie Dorman.

- Tämä viikko on seuralle hyvin tärkeä. Olen ollut täällä kaudesta 2012 alkaen, joten minulle on juuri nyt henkilökohtaisesti kaikkein tärkeintä keskittyä auttamaan joukkue voittoon ja säilymään Veikkausliigassa, vastaa Dorman kysyttäessä jatkosuunnitelmista.


Englannin Chesterissä, vain muutaman kilometrin päässä Walesin rajasta syntynyt Richard Dorman, on lähtöisin walesilaisesta jalkapalloperheestä. Dorman aloitti SJK:ssa kaudella 2012, kun SJK pelasi Ykkösessä. Sitä ennen hän oli tullut Suomeen jo kaudella 2011 ja pelasi ensin Kakkosessa Närpiön Kraftissa. SJK:ssa hän on käynyt myös SJK:n reservijoukkueen mukana Kolmosessa ja on ehtinyt pelata urallaan kaikilla Suomen neljällä ylimmällä sarjatasolla.

Kaikki SJK:n edustusjoukkueen sarjaottelut ja kilpailut yhteen laskettuna, hänellä on nyt kasassa 169 ottelua ja niissä hän on tehnyt kuusi maalia sekä syöttänyt yhdeksän. Hän on kolmanneksi eniten pelejä pelannut pelaaja SJK:ssa koskaan.

- Minulla on niin paljon hyviä muistoja täältä. Olemme olleet menestyksekkäitä ja olen voittanut seuran kanssa kaikki pokaalit mitä Suomessa on mahdollista voittaa. Olen ollut mielestäni todella onnekas, että olen saanut olla osa sitä. Tiedän omat kykyni ja rajoitteeni jalkapalloilijana, mutta olen aina tehnyt kovasti töitä ja minulla on ollut kova halu pysyä täällä. Se on ollut kuin unelmaa, että olen voinut saavuttaa kaiken tämän, Dorman sanoo.

- Muistan, kun voitimme Ykkösen ja soitin veljelleni, joka on myös pelannut pitkän ammattilaisuran jalkapalloilijana, hän sanoi minulle, ”Nauti tästä täysillä, sillä se saattaa olla koko urasi ainoa pokaali mitä koskaan voitat”. Mutta sitten seuraavana vuotena saavutimme Veikkausliigassa hopeaa ja siitä seuraavana jo Suomen mestaruuden. Sen perään voitimme vielä Suomen cupin ja se menestys alkoi tuntua jo lähes naurettavan mahtavalta. Muistan myös, kun pelasimme Mestareiden Liigaa ja se hymni soi. Aloitin vaihtopenkiltä, mutta silti minulla oli niskakarvat pystyssä. Erityisesti se oli minulle uskomatonta, sillä tulin tänne Närpiön Kraftista ja jo aikoinaan, kun lopetin Yhdysvalloissa yliopistojoukkueessa, luulin, että urani olisi ollut jo silloin ohi, kertoo Dorman.



- Jos minun pitäisi valita kaikista hienoista SJK-hetkistä joku yksittäinen, niin se voisi kenties olla se hetki, kun olin murtanut jalkani edellisessä pelissä ja pelasimme seuraavan ottelun kotikentällä IFK Mariehamnia vastaan. Cedric Gogoua teki siinä ottelussa puskumaalin. En tiedä mistä hän tiesi missä minä istuin, mutta hän juoksi koko kentän läpi toisesta päädystä luokseni katsomoon juhlimaan sitä yhdessä kanssani.

- Moni varmasti muistaa sen, mutta se mitä moni ei tiedä, oli että juuri siihen aikaan minä ja Cedric olimme pienessä sanasodassa kentän ulkopuolella. Syynä siihen oli se, että Cedric ei ole kaikkein paras tottelemaan joukkueen sääntöjä ja minä taas olen niistä hyvin tarkka. Meillä oli siitä pientä sanaharkkaa keskenämme ja se on tietenkin vain normaalia joukkuelajeissa, että semmoisia joskus tulee. Siksi se, mitä hän teki siinä pelissä minun vuokseni, oli jotain todella uskomattoman erityistä. Hänellä on semmoinen koskettava puoli sisällään kaikesta huolimatta. Kaikkein uskomattominta siinä oli se, että minä istuin ensimmäisellä puoliajalla täysin eri paikassa ja eri puolella kenttää. Joten hänen oli pitänyt erityisesti katsoa jo aiemmin, missä minä istun ja kun hän teki sen maalin, hän tiesi täsmälleen minne juosta. Hän oli suunnitellut sen kaiken, nauraa Dorman.

- Toinen hauska juttu on ensimmäiseltä kaudeltani 2012, kun Justin Moose oli vielä mukana joukkueessa. Menimme silloin Tallinnaan kauden jälkeen juhlimaan nousua. Moose on aina todella mukava ja ystävällinen kaveri, mutta sinä iltana hän oli hieman humalassa. Hän koitti haastaa minun kanssani puolitosissaan riitaa ja minä sanoin hänelle, että otahan nyt iisisti, sillä olet niin paljon minua pienempi. Se loppui silloin siihen, mutta se tavallaan säilyi aina semmoisena leikittelynä sen jälkeen.

- Sen jälkeen olimme Veikkausliigassa ja meillä oli seuraavan kauden päätösjuhlat Hotelli Sorsanpesällä. Olimme voittaneet hopeaa ja olimme tietenkin molemmat juhlineet illan aikana todella kovaa. Ja päätimme viimein ratkaista asian leikkimielisellä painimatsilla hotellin pihalla. Se oli hurjaa. Kova asfaltti allamme ja me siellä pelkissä puvunpaidoissa. Muistaakseni siellä oli myös lauma kannattajia ympärillämme. Ja hän voitti minut täydellisesti! Hän suorastaan nöyryytti minua siellä pihalla, Dorman nauraa ääneen.

- Hän oli ollut nuorena painija koulussa! Hän ei ollut koskaan sanonut sitä ja siinä hän heitteli minua nauraen, että ”luulitko tosiaan, että minä en pärjäisi sinulle?”. Seuraavana aamuna katsoin paitaani ja se oli ihan naarmuilla ja repeämillä,

- Jos jollakulla kannattajalla on se video tilanteesta tallella, niin pyydän, että ottaa minuun yhteyttä, Dorman jatkaa nauraen. 



Dormanille on tullut Suomessa maine kovaa pelaavana laitapuolustajana, mutta hän on pelannut myös keskikentällä, niin hyökkäävässä kuin puolustavassa roolissa. Moni ei myöskään tiedä, että Richie Dorman ei ole koskaan saanut urallaan punaista korttia, eikä hänellä ole lopulta keltaisiakaan kortteja kovin montaa. Hän on aina ollut kentällä kova, mutta reilu ja pitänyt aina oman joukkueen pelaajien puolta.

- Nuorempana minä olin aika herkkä sanomaan tuomarille, jos mielestäni joku asia oli väärin. Vanhemmaksi tullessani olen koittanut välttää sitä enemmän, Dorman kertoo.

- Minut on kasvatettu perheessä, jossa oli selkeät ja tiukat säännöt, mutta samalla se on aina ollut toisilleen erittäin lojaali perhe. Kun olen muuttanut pois kotoa, on joukkueesta tullut minun perheeni. Siten olen sen aina nähnyt, missä sitten olen ollutkaan. Niin Kraftissa kuin sitten SJK:ssa, kaikki pelaajat ovat minun veljiäni. Joten tottakai minä aina suojelen heitä.

- Joukkueessa pitää aina olla mielestäni semmoinen henki, että jos joku pelikaveri on vaikeuksissa tai uhattuna, niin kentällä kuin sen ulkopuolella, me kaikki autamme välittömästi toisiamme, Dorman sanoo.

- Olen minä joskus antanut rumia taklauksiakin urallani, mutta toivon että kaikki ovat aina olleet ok. Muistan, että kerran taklasin vieraspelissä HJK:n Rasmus Schülleria. Se oli puhdas taklaus, mutta hän kaatui ja mursi siinä kätensä. Minä soitin hänelle heti sen jälkeen ja hän sanoi, että ei kanna minulle kaunaa, koska se oli puhdas taklaus hänen mielestään, kertoo Dorman.



SJK:n joukkueessa Dorman on ollut eräänlainen isähahmo ja hänen tehtävänään on ollut huolehtia joukkueen säännöistä ja siitä, että homma toimii joukkueen sisällä. Hän on ollut perustamassa monia joukkueen traditioita ja kun on pitänyt keksiä joukkueen sisäisiä aktiviteetteja, on Dorman aina ollut ensimmäisenä mukana suunnittelemassa niitä. Dorman myös toimii SJK:n toimiston ja joukkueenjohtajien apuna aina, kun siihen on ollut tarvetta. Jos seura on antanut hänelle jonkun tehtävän, on aina voinut olla varma, että se tulee myös hoidettua perusteellisesti.

- Kun tulin seuraan ja joukkueeseen, täällä oli Chris Cleaver, joka hoiti näitä tehtäviä ennen minua. Hän oli paras esimerkki itselleni. Hän oli sääntöjen suhteen tiukka, mutta aina reilu. Hän oli myös englantilainen ja meillä oli samanlainen kulttuuritausta. Säännöt olivat siis tiukkoja, mutta ne oli myös hauskoja ja niiden tarkoitus joukkueen sisällä on luoda yhtenäisyyttä. Minä tavallaan silloin tuin häntä, kun hän sitä tarvitsi. Ja kun hän siirtyi valmennustehtäviin, minä tavallaan otin hänen roolinsa joukkueessa, kertoo Dorman.

- Meillä on nyt joukko kokeneempia pelaajia, jotka hoitaa yhdessä näitä tehtäviä, huolehdimme joukkueesta ja keksimme yhdessä hauskoja sääntöjä. Perusjuttuja, joita kaikkien pitää noudattaa, kun tulevat tälle tasolle. Pelaajat tulevat monesti myös eri kulttuureista ja taustoista, joten on tärkeää ymmärtää myös heitä. Olemme kaikki erilaisia ihmisiä, kun tulemme joukkueeseen.

- Seura on melko nuori ja meillä on ollut etuoikeus luoda tänne monia perinteitä. Englannissa näitä on paljon ja sen lisäksi olen pelannut Amerikassa, missä on myös paljon erilaisia joukkueen sisäisiä perinteitä. Me toimme niitä Cleaverin kanssa myös tänne ja hieman muokkasimme niitä yhdessä joukkueen kanssa. Alkuaikoina saattoi olla enemmän monia "initaatioriittejä", jotka sopi paremmin illanviettoihin, mutta seura on mennyt niin paljon eteenpäin ja ammattimaisemmaksi, että kaikkia ei voi enää toteuttaa, jatkaa Dorman.

- Meillä on kuitenkin edelleen käytössä uusien pelaajien laulu- ja tanssihetket, syntymäpäiväkakut ja monet muut jutut. Lisäksi meillä on monia hauskoja perinteitä joukkuehengen nostamiseksi. Omat talviolympialaiset ihan omine lajeineen, joissa joukkue jaetaan ryhmiin ja pukeudutaan itse tehtyihin hauskoihin asuihin. Häviäjäryhmä tekee sitten aamupalaa hallilla koko muulle joukkueelle. Ne on hyviä tapahtumia, joissa saadaan joukkue hyvin yhtenäiseksi, kertoo Dorman.

- Olen ollut aina viime vuosina varsin kiinnostunut urheilijan ravitsemuksesta ja sitä myöden olen sitten ollut kokkimme Camillan (Luoma) ja fysiikkavalmentajien apuna ruokalistoja luodessa. Olemme muuttaneet sitä viime vuosina myös entistä ammattimaisempaan suuntaan.



SJK:n lisäksi Dorman on urallaan pelannut ammattilaisena kotimaassaan Walesissa pääsarjaa Airbus UK Broughton FC:ssa ja Yhdysvalloissa yliopistosarjaa. Hänellä on myös tilillään muutama maajoukkuepeli Walesin U23 Olympiajoukkueessa ja akatemiatasolla hän edusti Englannissa Blackburn Roversia.

- Minulla on kaksi vanhempaa veljeä ja toinen heistä on tehnyt pitkän uran ammattilaisjalkapalloilijana. Olen aina ollut veljesryhmän pienin ja joutunut taistelemaan heidän kanssaan. Se on muokannut persoonaani pelaajana, kun pelasimme pihapelejä heidän kanssaan ja minä jouduin heidän tuupittavaksi. En kuitenkaan luovuttanut, vaan itku silmässä juoksin heidän perässä ja koitin potkia heitä takaisin minkä ehdin. Siten minä olen kehittynyt pelaajaksi. Ja siitä lähtien kun olin viisi, olen jo pelannut vanhempien pelaajien ryhmässä kotikaupunkini joukkueessa, kertoo Dorman.

- Kun olin yksitoista, olin semmoisessa piirijoukkueessa johon on karsinnat. Eli menet sinne, teet parhaasi ja jos läpäiset testit, pääset joukkueeseen. Olin siellä yhdessä Ryan Shawcrossin kanssa, joka on entinen Manchester Unitedin ja nykyinen Stoken pelaaja ja pelannut Englannin maajoukkueessa.

- Olimme molemmat siellä vuotta muita nuorempina ja minusta tuli silti joukkueen kapteeni. Hänen kanssaan olimme myös yhdessä Manchester Unitedissa näytillä nuorina. Hän sai sinne sopimuksen ja hienon uran. Itse en päässyt sisään, mutta menin ensin Liverpooliin, sitten Crewe Alexandraan ja lopulta Blackburn Rovers teki kanssani sopimuksen heidän akatemiaansa, Dorman kertoo.

- Olen siltä ajalta suuressa kiitollisuudessa vanhemmilleni, sillä kotoani oli sinne yli tunnin ajomatka. He ajoivat minut sinne harjoituksiin ja peleihin. Välillä kuljin matkaa junalla. Tein sitä neljä vuotta.

- Lopulta minä jotenkin kyllästyin siihen kaikkeen ja jalkapalloon. Siinä oli liikaa matkustelua ja jalkapallopuolella ei meinannut kehitystä tulla. Otin pienen aikalisän urallani ja pelasin kaverien kanssa kotikaupungissa amatöörifutista. Halusin löytää uudelleen kipinän jalkapalloon sitä kautta. Se lopulta myös löytyi ja tein ammattilaissopimuksen Airbus Broughtonin kanssa. Siellä valmentajat ja kokeneemmat pelaajat opettivat minua kehittymään junioripuolelta aikuisten tasolle, Dorman jatkaa.

- Veljeni oli mennyt tässä välissä Amerikkaan pelaamaan, ja sain sitä myöden myös itse sinne mahdollisuuden. Menin sinne ensin opiskelemaan ja samalla pelaamaan, mutta loppua kohden huomasin että tässä voi samalla hankkia itselleen kunnon koulutuksen ja opiskelin liiketaloutta. Valmistumisen jälkeen siellä on tosi tärkeää ottaa vastaan joku harjoittelupaikka työelämästä ja olinkin työhaastattelussa eräässä isossa ja tunnetussa kirjanpitoyrityksessä, onnekseni en päässyt sinne sisään vaan päädyin kesäksi veljeni kanssa Skotlantiin, hänen seuransa pre-seasonille. Siellä huomasin, että tämä on sitä, mitä minä todella haluan elämältä. Jos olisin päätynyt siihen työharjoitteluun, en olisi kenties koskaan jatkanut jalkapalloa, enkä olisi nyt täällä, naurahtaa Dorman.

- Kävin useammassa seurassa näytillä Skotlannissa ja Englannissa. Lopulta päädyin takaisin Airbusin riveihin Walesiin ja sain siellä paljon peliaikaa. Veljeni tunsi ennestään muutaman pelaajan Suomesta Kraftin riveistä ja he etsivät pelaajaa joukkueeseensa. Niinpä päädyin sinne.

- Sekin oli hauska sattuma, että siellä heti ensimmäisissä vetoharjoituksissa vedin pallon suoraan yläkulmaan. Ja jos tuntee minut, niin se ei ole niin normaalia minulle, Dorman nauraa.

- Pallo upposi tosi komeasti kulmaan ja he ajattelivat varmasti heti, että tämä pelaaja on huippu. Sitten tein myös maalin heti ensimmäisessä pelissä MuSaa vastaan ja he tekivät minun kanssani sopimuksen. Meillä oli hyvä ryhmä, hyvä valmentaja ja minua peluutettiin hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Tein sillä kaudella 11 maalia, mikä on enemmän kuin veljeni on tehnyt koskaan yhdellä kaudella ja hän pelaa hyökkääjänä. Joten olen todella muistanut muistuttaa häntä siitä, Dorman jatkaa virnuillen.

- He tarjosivat minulle siellä myös jatkoa, mutta SJK:sta silloinen valmentaja Toffe (Christoffer) Kloo pyysi minua mukaan joukkueen harjoituksiin tammikuussa.

- Olin SJK:n mukana talven Jaro-turnauksessa. Pelasin ihan ok, mutta en mitenkään erityisesti, kun näin jälkeenpäin miettii. Pelasin puolustavassa roolissa. Turnauksen jälkeen Kloo sanoi, että haluaa nähdä minua vielä lisää ja hän näki minussa jotain. Hän uskoi, että saamme homman toimimaan ja lopulta teimme sopimuksen. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin, olen edelleen täällä, sanoo Dorman lopuksi.



SJK:ssa Dorman on nähnyt seuran muutoksen, menestyksen ja heikommatkin ajat.

- Aluksi kun tulin seuraan, oli SJK periaatteessa puoliammattilaisseura. Muutama pelaaja sai kunnon palkkaa ja seurassa oli olemassa haaveita paremmasta tulevaisuudesta. Lopulta kenties noin kolmen vuoden aikana, seura kävi läpi suuren muutoksen ja asioita alettiin tekemään ammattimaisesti niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Seura kasvoi puoliammattimaisesta ensin ammattimaiseksi ja sitten ihan huippuammattilaisseuraksi.

- Jos nyt katsoo seuran fasiliteetteja, OmaSp Stadionia ja Wallsportia, on tämä kaikki aivan uskomatonta. Tämä kaupunki saa olla todella ylpeä siitä ja seuran taustoista johtokuntineen, jotka ovat olleet todella sitoutuneita saadakseen tämän kaiken aikaan. On ollut itselleni uskomattoman hieno kokemus olla osa tätä kaikkea, sanoo Dorman.

- Mielestäni Suomessa on muutenkin menossa tietynlainen murrosaika, joka lähtee maajoukkueen viime aikojen menestyksestä. Siellä on moni pelaaja lopettanut ja joukkuetta nuorennetaan. Se on tuonut uuden nousun ja jos se käytetään oikein, voi tulokset näkyä koko Suomen jalkapalloilussa. Suomessa jalkapallokulttuuri ei ole niin suurta kuin jossain muualla, mutta täällä on kuitenkin pieni joukko ihmisiä, jotka ovat todella intohimoisia ja täysillä mukana kaikessa.

- SJK:ssa ja Seinäjoella on näkyvissä kuitenkin jalkapallokulttuurissa hyviä asioita.  Muistan kuinka alkuaikoina kukaan ei tunnistanut minua kadulla, mutta nyt ihmiset katsovat minua eri tavalla. Kulttuurin nousu tuo pelaajille myös tietyn vastuun ja heidän pitää osata käyttäytyä sen mukaisesti. Ihmisiä on tullut koko ajan enemmän ja enemmän jalkapallon pariin. Tottakai menestys tuo ihmisiä aina lisää ja seurassa halutaan palata sille tielle. Nykyään stadionilla on paljon ihmisiä ja kaikki pukeutuvat seuran väreihin. Myös yhteys pelaajien ja kannattajien välillä on aivan erityinen. Toivon, että kaikki tämä vain jatkaa kasvamistaan ja toivon, että Seinäjoki kasvaa ja sitä myöden mahdollistaa entisestään SJK:n kasvun. Vaikka täällä on tapahtunut paljon uskomattomia asioita, on vielä paljon tehtävää.

- Tämä on ollut mahtava matka ja olen todella onnekas, että olen saanut olla mukana siinä ja olen sitä edelleen tänä päivänä. Halusin kertoa kaikille, että tämä on viimeinen kauteni, mutta samalla haluan korostaa kaikille, kuinka tärkeä tämä viikko on koko seuralle. Haluan, että jokainen kannattaja, pelaaja ja taustojen jäsen ymmärtää sen. Meidän täytyy ylittää rajamme ja päättää tämä kausi hienosti yhdessä. Jos tunnette kenet tahansa ihmisen, joka voi tulla meitä auttamaan lauantaina, tee se ja pyydä hänet mukaan tukemaan meitä, sanoo Dorman vielä haastattelun lopuksi.

Kiitos Richie Dorman!



Richie Dormanin SJK-ura tilastoissa

Eniten otteluita Suomen cupissa SJK:ssa.
Kolmanneksi eniten sarjaotteluita ja kilpailullisia otteluita SJK:ssa.
Kolmanneksi eniten peliminuutteja sarjaotteluissa SJK:ssa.
Kolmanneksi eniten Veikkausliiga-otteluita SJK:ssa.
Neljänneksi eniten Ykkösen otteluita SJK:ssa.
Avauksessa SJK:n ensimmäisessä Ykkösen ottelussa
.
Avauksessa SJK:n ensimmäisessä Veikkausliiga-ottelussa.
Avauksessa SJK:n ensimmäisessä euro-ottelussa.
Syötti SJK:n ensimmäisen Veikkausliiga-maalin.

Pelannut Suomessa neljällä korkeimmalla sarjatasolla. ( Veikkausliiga – Kolmonen)
Veikkausliigaa ja Ykköstä SJK:ssa, Kakkosta Kraftissa ja Kolmosta SJK Reserveissä / SJK Akatemiassa.

KAUDET

Kausi 2012: 24 ottelua, 2 maalia

Kausi 2013: 21 ottelua

Kausi 2014: 29 ottelua, 1 maali, 2 syöttöä

Kausi 2015: 23 ottelua, 2 maalia, 5 syöttöä

Kausi 2016: 13 ottelua, 1 maali

Kausi 2017: 12 ottelua, 1 syöttö

Kausi 2018: 18 ottelua


KILPAILUT

Ykkönen: 45 ottelua, 2 maalia

Veikkausliiga: 95 ottelua, 4 maalia, 8 syöttöä

Sarjaottelut: 140 ottelua, 140 ottelua, 6 maalia, 8 syöttöä, 10980 minuuttia

Suomen cup: 19 ottelua, 1 syöttö

Europelit: 1 ottelu

Liigacup: 9 ottelua

Yhteensä kilpailulliset ottelut: 169 ottelua, 6 maalia, 9 syöttöä

MAALIT

FC Hämeenlinna – SJK 0-2, 0-1-maali, 1.9.2012

SJK – RoPS 4-2, 2-0-maali, Ykkönen, 30.9.2012

SJK – RoPS 1-0, 1-0-maali, Veikkausliiga, 15.6.2014

SJK – KuPS 5-0, 2-0-maali, Veikkausliiga, 11.5.2015

SJK – Ilves 3-0, 3-0-maali, Veikkausliiga, 20.5.2015

SJK – RoPS 4-1, 1-0-maali, Veikkausliiga, 13.8.2016


SYÖTÖT

RoPS – SJK 1-1, 1-1-maali, Veikkausliiga, 12.4.2014

FC Inter – SJK 1-1, 0-1-maali, Veikkausliiga, 9.8.2014

SJK – HIFK 2-0, 1-0-maali, Veikkausliiga, 3.5.2015

SJK – KuPS 5-0, 1-0-maali, Veikkausliiga, 11.5.2015

SJK – VPS 2-0, 1-0-maali, Veikkausliiga, 14.5.2015


SJK – VPS 2-0, 2-0-maali (hankittu pilkku), Veikkausliiga, 14.5.2015

SJK – JJK 1-0, 1-0-maali, Veikkausliiga, 12.5.2017

MUITA TILANTEITA

SJK – KuPS 5-0, ylärimalaukaus puolesta kentästä, Veikkausliiga, 11.5.2015

SJK – FC Viikingit 3-1, 3-1-maali?, 30.6.2012

Alkuun