Täyden kympin Meyer

15.6.2011

Täyden kympin Meyer
SJK - IFK Vasa 1-0 (0-0)
61 min 1-0 Petter Meyer

Kenellekään ei pitäisi enää olla suuri yllätys, että Seinäjoen Jalkapallokerho jatkaa edelleen kymmenen ottelun jälkeen ilman tappiota. Sen verran vahvaa joukkueen tekeminen on ollut läpi tähänastisen kauden.

Sekään ei varmasti ole kenellekään suuri yllätys, että Kerhon alkukauden maalitykki, Petter Meyer, kuulutettiin jälleen maalintekijäksi kotijoukkueen ammuttua alas pahasti räpistelevän IFK Vasan.

Vaikea sanoa, yllättääkö tässä nyt mikään muukaan kuin se, että ennakkoon vähintään sarjan parempaan puoliskoon, jopa kärkiryhmään, povattu ex-kerhokoutsi Tomi Kärkkäisen valmentama tähtirintajoukkue kyntää nyt syvällä.

Eikä pelkästään syvällä, vaan kölirikko vaikuttaa jo aika pahalta, sillä kaatamalla ensimmäistä kertaa seuran historiassa IFK:n sarjapeleissä Kerho lisäsi vierasjoukkueen ilmiselvää ja miltei käsinkosketeltavaa tuskaa ja ahdistusta. Tappio oli IFK:lle jo kymmenessä ottelussa peräti seitsemäs. Se on melko paljon se.

Samaan aikaan Kerho porskuttaa. Meno on ollut erittäin vahvaa jo ennen lyhyttä pelaajille suotavaa neljän päivän mittaista taukoa. Usein kun joukkueeseen tulee uusi valmennus ja pelaajisto vaihtuu radikaalisti, menee oma aikansa pelkin saamisessa sellaiseksi, että tulosta tulee.

Nyt tulosta on tullut läpi harjoituskauden. Erään vastustajan valmentaja uhosi, ettei Kerhosta ole ulkokentille. Sanoi Kerhon olevan olohuonejoukkue. Niin, se hänen joukkueensa otti turpaansa kyseisessä ottelussa 4-0. Niin ja ne olivat jo taukonumerot, jonka jälkeen Kerho himmasi menoaan. Niin ja se samainen porukka on omassa lohkossaan nyt muuten kahdeksantena. Niin ja ihan tiedoksi vain, kahdeksas sija ei ole kovin hyvä.

Illan paikallispeliin joukkueet lähtivät erilaisin ajatuksin. IFK tuli 4-1-4-1 -systeemillä hakien tulosta lähinnä hakemalla viime kaudella Kerhossa pelanneen Dominik Plazan kautta. Puolalaistarget jäi kuitenkin lähinnä kotijoukkueen kotijoukkueen topparikalustoon kuuluvan Tiitus Lehtisen henkiseksi nyrkkeilysäkiksi. Mies ei juuri pääpalloja voittanut, eikä yksin karvaamalla saanut aiheutettu sen suurempaa huolta.

Kerho lähti jauhamaan omaa syöttökaruselliaan, mutta etenkin ensimmäisellä puoliajalla sateen kastelema nurmi tuotti ongelmia pallonkäsittelyn suhteen ja usein Luis Fernando avasi pitkillä, mutta tarkoilla palloilla peliä. Siinä mielessä ihan ymmärrettävää, että riskejä haluttiin välttää puolin jos toisinkin.

Vieraat lähtivät myös puhtaaseen miesvartiointiin keskikentällä. Ajatuksena näytti olevan Chris Cleaverin ja Christian Sundin pelin tukahduttaminen ja omalla laillaan siinä kai IFK onnistuikin.

Se ei kuitenkaan riittänyt maalittomaan tasapeliin tällä kertaa. Viime vuonnahan molemmat ottelut päättyivät ilman osumia. IFK ei ollut ottelussa erityisen lähellä maalintekoa ensimmäisten 94 minuutin aikana. Lisäajan viimeisten parin minuutin aikana toki Kerhon maalilla nähtiin härdelliä, mutta varsinaiseen torjuntoihin ei Luis Fernandon tarvinnut kuitenkaan venyä.

Kotijoukkue sen sijaan sai aikaan muutaman paikan ihan omillakin ansiolla ja sen lisäksi vieraiden puppeloinnin tuloksena. Puolen tunnin pelin jälkeen Teemu Pennnkangas järkkäsi parikin vaarallista paikkaa ja kertaalleen oli Domink Plaza puskea omiin. Siihen sai näppinsä väliin Olli Nylund pelastaen tilanteen riman kautta kulmaksi.

Petter Meyerillä oli parikin paikkaa ensimmäisellä puoliajalla, joista olisi jo voinut viimeistellä. Maali antoi kuitenkin odottaa itseään toiselle jaksolle, kuten niin usein tällä kaudella.

Kun se tuli, oli se sitäkin upeampi. Ensin Meyer pelasi Penninkankaan kanssa seinäsyötöillä "Pennin" kulmaan, mistä nuorukainen lähetti namupassin tilanteeseen liukuneelle Meyerille, joka tulitti pallon vastustamattomasti verkkoon voittomaalin merkiksi. Osuma oli täyden kympin Meyerille kymmenes maali kymmenessä ottelussa.

Ottelun lopulla oli Meyerillä vielä pari saumaa lisätä johtoa ja oma paikkansa oli pirteästi pelanneella Arttu Seppälälläkin.

Vaikka peli ei ollutkaan ehkä Kerhon parasta osaamista, ei ollut epäselvää, kumpi joukkue ansaitsi kolme pistettä. Yleensä taidokkaan ja vaarallisen IFK:n pelistä on punainen lanka kateissa, eikä vain vähän, vaan totaalisesti. Juurikaan ei käy kateeksi valmentaja Tomi Kärkkäistä, jonka palapelin palat muistuttavat lähinnä eri valmistajan samaan säkkiin heittämiä ylimääräisä sirpaleita.

Siitä toki on annettava krediittiä vieraille, että joukkue taisteli. No, ainakin sinne päin. Jos jalkoihin potkiminen on taistelemista, niin hieno homma. Tuskin kukaan erotuomari ihan niin kuutamolla on, että jakaa toiselle joukkueelle viisi varoitusta ja toiselle yhden. Etenkin kun kortteja olisi saattanut tulla jokunen enemmänkin. Jos ajatellaan, että kippari Chris Cleaveria tempaistiin kasvoihin kyynärpäällä pelitilanteen ulkopuolella, niin ei se kuulosta taistelulta.

Aika monella IFK:n pelaajalla ahdistuminen näkyi tuskastumisena, mikä puolestaan purkautui jatkuvana narinana ja filmaamisena. Artur Lemanowicz ja Andreas Strandvall tuntuivat turhautuneen eniten tekemisiinsä tai siihen, etteivät tehneet sitä mitä olisi odotettu.

Otteluisäntä Käyttöauton arvovaltainen palkintoraati jakoi yhden sakaraisen vieraiden Joel Sunabackalle. Kotijoukkueen Petter Meyer kasvatti tähtipörssisaalistaan kahdella tähdellä ja ottelun sankariksi valittu Tiitus Lehtinen kolmella tähdellä.

On ihan pakko mainita, että ottelun tuominnut Jouni Aapajärvi veti läpi ehkä yhden parhaista otteluistaan Seinäjoella. Eikä tainnut olla nuorten avustavienkaan toiminnassa juuri huomauttamista,

Voitto oli paitsi Kerhon seurahistorian 50. virallisissa otteluissa ja ensimmäinen IFK:sta sarjapeleissä, myös monin tavoin muutenkin maukas. Se venytti siis tämän kauden tappiottomien otteluiden putken kymmeeneen, mutta yhteensä sarjapelien putken jo kahdeksaantoista.

Aiemmilla kausillaan Kerho on saavuttanut kauden yhdeksännen voittonsa huomattavasti myöhemmässä vaiheessa kautta. Vuonna 2008 se tuli kauden kolmanneksi viimeisessä pelissä 27.9. PK-37:aa vastaan, vuonna 2009 kauden 15, ottelussa FC Vaajakoskea vastaan 29.7. ja viime vuonna kauden 22. otelussa 4. syyskuuta TP-47:aa vastaan Torniossa.

Koskaan aiemmin ei Kerho ole liioin saanut kasaan 25 maalia aikaisintaan kuin heinäkuun puolivälissä.

Jos katsellaan Kerhon menestystä vertaillen sitä muihin lohkoihin, on Kerho yksinäisessä ylhäisyydessään. Petter Meyerin lempilapsi, Grankulla IFK nimittäin aiheutti Klubi 04:lle jo kauden toisen tappion ja B-lohkossa sarjaa johtava BK-46 on kerännyt yhdeksän pinnaa vähemmän kuin Kerho.

Voitollaan Kerho kasvatti myös johtonsa Kakkosen Lohko C:n kärjessä jo yhdeksään pisteeseen. Se tietää sitä, että FC Kiistolla on nyt kaikki paineet. Tuskin kukaan kuitenkaan epäilee, etteikö joukkue suorastaan murskaisi sarjajumbona olevaa SC Riverballia viikonloppuna, joten siinä mielessähän Kerhon johto on vain kuusi pinnaa.

Kyllä tästä ihan mukava on lähteä Provinssirockin viettoon ja huilaamaan hetkeksi.

SJK: Luis Fernando, Kalle Taimi, Mikko Ylihärsilä, Tiitus Lehtinen, Timo Rauhala, Aki Sipilä (v), Christian Sund, Chris Cleaver, Teemu Penninkangas (75. Lee Brennan), Petter Meyer, Mikael Muurimäki (59. Arttu Seppälä)

Alkuun